lauantai 6. huhtikuuta 2013

Few feathers short of a whole duck - musablogi pienten puolella

Tervetuloa Few Feathers Short -musablogin pariin, jonka tekstinikkareina toimii porukka turkulaisia musadiggareita. Tarkoituksenamme on tukea erityisesti pieniä ja paikallisia tekijöitä ja ilmiöitä, mutta syrjähypyt suureen maailmaan eivät myöskään ole kokonaan poissuljettuja. 

Musiikkiblogeja on paljon. Kirjoittaminen on mukava harrastus, mutta tarvitaanko maailmaan enää ainuttakaan blogia lisää? Oikea vastaus kysymykseen on ”ei”. 

…mutta kuitenkin myös kyllä. 

”Ei” sikäli, että turhimmillaan blogit ovat kirjoittajiensa itsekeskeistä ja tyhjänpäiväistä tekstimuotoon puettua aivopiereskelyä vailla pienintäkään viittausta vähäisimpäänkään sisältöön panostamiseen (kyllä ”muotibloggaajat”, katson suuntaanne). Kun tyhjänpäiväiset ihmiset massuttavat tyhjänpäiväisiä ja hatarasti jos ollenkaan jäsenneltyjä hajatelmiaan, ollaan virtuaalisen lobotomian alkulähteillä. 

”Kyllä” sikäli, että musiikkiblogit näyttelevät tärkeää roolia populäärikulttuurin ekosysteemissä etenkin tuntemattomille bändeille. Blogeilla on 2010-luvulla sisäänheittäjän virka uuden bändin matkalla kohti musiikkilehdistön korkeampia tasoja. Blogipöhinästä on pitkä matka Rumban kanteen, mutta pienimuotoinenkin huomioiduksi tuleminen on omiaan luomaan säpinää bändin ympärille. Kyseessä on eräänlainen muunnelma massapsykoosista à la Beatlemania tai holokausti – joku diggailee tätä hommaa, miksi en siis minäkin. Antakaa määkin huudan, määkin olen kännissä. 

Silti Public Enemyn sanoin: Don’t believe the hype. Few Feathers Shortissa lähdemme siitä, että haluamme tukea pieniä tekijöitä ja nostaa esille uusia juttuja. Pää kiin debyyttilevy ON kovin juttu aikoihin, mutta niistä retkuista on kirjoitettu jo tarpeeksi. Me voimme keskittyä niihin bändeihin, jotka eivät vielä ole esiintyneet Emma-gaalassa. Emme tee juttuja siitä, mikä on coolia muiden mielestä, vaan siitä mikä meidät itsemme sytyttää. Minähän kuuntelen Limp Bizkitiä jos haluan, enkä varmasti aseta Spotifytani private session –moodiin. Get the fuck off! 

Lopuksi vielä toivon, ettette käsitä väärin. Ei kaiken pidä koko ajan olla vakavaa ja asiapainotteista. Kissakuva tai Livin’ on a Prayer Goat Remix päivässä pitää lääkärin loitolla. Me Few Feathers Shortissa tahdomme kuitenkin yrittää olla sortumatta pinnallisuuteen, hypeen, tai ”minäminäminä”-keskeiseen nettipäiväkirjan pitämiseen. Tässä blogissa ette tule näkemään kirjoittajiemme viikon instagram-ruokalistaa. Don’t sell out, don’t go with the hype, have a good time! 

 Pyry

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti