torstai 11. heinäkuuta 2013

Haastattelu: Kolmas ilmestys! Elokuvaa korville.

Unohtakaa aurinko. Unohtakaa grillibileet. Heittäkää uikkarit takaisin kaapin hyllylle ja vetäkää sälekaihtimia tiukemmalle, sillä loppu on lähellä. Näin ainakin, jos uskomme blogiimme yhteyttä ottanutta, maailmanlopun karnevaalimusiikkia esittävää Kolmas Ilmestys! -yhtyettä, ja miksi emme uskoisi? Turkulaisen duon mustaa mustempi maailmankuva ja karnevalistinen ote herättivät tukun kysymyksiä, joihin vastaamaan löysin yhtyeen nukkemestarit Toni Kandelinin ja Niklas Nybomin. 





FFS: Kolmas ilmestys! sai alkunsa vuonna 2011, kun Kandelin ja Nybom olivat ajamassa kotiin The Legendary Pink Dots -yhtyeen keikalta. Mitä kyseisellä keikalla tapahtui, mikä sai teidät tekemään musiikkia yhdessä? Mikä on The Legendary Pink Dotsin osuus Kolmannen ilmestyksen syntyyn?

Toni: Kyseinen keikka oli ensinnäkin loistava! Jotenkin siinä paluumatkalla, keikan jälkihuumassa, puhe kääntyi molempien erinäisiin musaprojekteihin jolloin kerroin Niklakselle tekeväni täyttä höyryä musiikkia seuraavalle albumilleni ja haluaisin mahdollisesti hänet mukaan projektiin eräänlaiseksi tuottajaksi. Olin pitänyt kovasti Niklaksen eri teatteriproduktioihin tekemistä sävellyksistä ja tottakai yhteinen jaettu intohimoinen suhtautuminen The Legendary Pink Dots -orkesterin tekemisiin edesauttoi sitä että Niklas olisi oiva matkakumppani matkallani Kolmanteen ilmestykseen (kolmannen soololevyni nimi piti olla alun perin "Kolmas ilmestys!")


Niklas: Näinhän siinä kävi. Toni taisi olla ensimmäinen tapaamani LPD-fani, mikä uskoakseni toimi osaltaan myös lähtölaukauksena yhteistyölle teatterin parissa.


Teillä on molemmilla teatteritausta. Kandelinin laulutyyli on liioitteleva ja kappaleet tuntuvat kuin kohtauksilta jostakin suuremmasta näytelmästä. Tämä saa musiikkinne assosioitumaan mielessäni teatterimaailmaan. Pyrittekö alun alkaenkin tällaiseen ilmaisuun, vai valikoituiko tyylinne sen mukaan millainen ilmaisu on teille luontevinta?


N: Sekä-että, luulisin. Edgarin laulu muuten on sävelletty Tonin käsikirjoittamaan ja ohjaamaan Korppi-näytelmään, joka oli ensimmäinen yhteisprojektimme.


T: Sen verran voin tässä paljastaa, että Kolmas ilmestys! -duon kappaleet ja albumit ovat osa isompaa kokonaisuutta, joka kyllä paljastuu kaikille kun aika on oikea. Musiikin ja esiintymisen teatraalisuus on itselleni ollut aina hyvin luontevaa ja jotain sellaista mikä kumpuaa jostain todella syvältä.


Albumin tunnelma on kautta linjan painostava, ahdistava ja autio. Kaikki tuntuu menevän päin helvettiä, eikä mikään anna syytä olettaa, että tulevaisuus toisi asiaan muutosta. Mitä haluatte viestittää näin lohduttomalla maailmankuvalla? Mitä ajatuksia ja tuntemuksia pyritte musiikillanne herättämään?


T: Kaikessa tekemisessäni on ollut kyse oikeastaan vain siitä, että sitä haluaa saada ihmiset heräämään ja näkemään asioita jotka sijaitsevat sen oman sievän kuplan ulkopuolella. Kun katsoo maailman hulluakin hullumpaa menoa ja ihmisten yhä itsekeskeisemmäksi käyvää ajatuksen juoksua ei voi povata tulevaisuudelle kovinkaan valoisia näkymiä. Itsehän me itseämme ja toisiamme nakerramme kuoliaiksi, mutta eiköhän luonto pistä ihmisen kuriin ja järjestykseen tulevina vuosina.


Mitä musiikkiin tulee, niin omat suosikkilevyt tarjoavat yleensä matkan jonnekin. Matka voi olla synkkä, pelottava ja joskus lohdullinenkin, mutta aina se on vierailu jossain tuntemattomassa. Juuri tämä suuri tuntematon kiehtoo taiteessa. Sieltä kun tulee takaisin on aina jollain tapaa muuttunut. Itse haluaa musiikilla juuri tarjota tämän elämyksen ja oivalluksen kuuntelijoille.


N: Naureskelimme tässä jokin aika sitten sitä, että vaikka ulosantimme on synkänpuoleista, meillä on kappaleita työstäessä aina todella hauskaa. Uskon, että sekin puoli välittyy myös levyltä.





Kappaleet ovat hyvin riisuttuja. Melodioita on vähän ja kappaleet nojaavat vahvasti äänimaisemiin ja tunnelmointiin. Tämä vain lisää kappaleiden piinaavaa tunnelmaa. Kommentteja?


T: Ohjenuorana kappaleisiin on aina itselläni ollut se, että laitetaan sinne ainoastaan ne elementit joita teos vaatii toimiakseen. Tällä levyllä haluttiin, että tämä on selkeästi matka kuuntelijalle. Elokuvaa korville.

N: Riisuttu on sinänsä huono adjektiivi kuvaamaan musiikkiamme – esim. Edgarin laulussa on lähes 100 raitaa. Mutta on totta, että kappaleiden musiikillisena perustana on yksityiskohtainen äänimaisema, jonka tehtävänä on luoda mielikuvia ja tukea sanoitusta.

Keitä taiteilijoita ihailette?

T: Erityisen läheiseksi tunnen seuraavat taiteilijat: David Lynch, Scott Walker, Alejandro Jodorowsky, Edward Ka-Spel, Luis Bunuel, Tom Waits, Blixa Bargeld, Marja Mattlar, Kalervo Palsa... Onhan noita.

N: Aika paljon samoja tyyppejä löytyy mun listalta. Päällimmäisenä mieleen tulevat ja omaan musiikilliseen ilmaisuun eniten vaikuttaneet lienevät Edward Ka-Spel, cEvin Key, Amanda Palmer, Scott Walker, Blixa Bargeld, Erik Satie, Phil Western, Mark Spybey ja Kurt Harland.

Levy äänitettiin kahden viikonlopun aikana. Kappaleet eivät ilmeisesti kuitenkaan syntyneet lennosta äänitystilanteessa. Miten pitkältä aikaväliltä levyn kappaleet ovat? Miten Kolmannen ilmestyksen sävellysprosessi etenee ajatuksesta valmiiksi kappaleeksi? Pommitteletteko toisianne demoilla, vai istutteko yhdessä alas työstämään biisejä?

T: Levyn vanhimmat kappaleet lienevät vuosilta 2010 ja 2011. Eli eivät ne ihan lennosta synny, vaikka osa ideoista saavuttaakin muotonsa hyvinkin nopeasti niin viimeistely vie oman aikansa.

Peruskaava sävellysprosessissa menee muutamia poikkeuksia lukuunottamatta yleensä näin: demotan biisejä itsekseni ja lähetän niitä Niklakselle. Niklas kuuntelee ja sitten palaveeraamme biiseistä ja kuuntelemme yhdessä. Samalla selitän hiukan näkemyksiäni kappaleista ja Niklaksen ilmeistä yritän tulkita, että inspiroituuko hän kappaleista vai ei. Sitten kappaleita aletaan yhdessä sorvaamaan, nakellaan ideoita, sovitetaan ja keskustellaan. Tässä vaiheessa on myös raakilemainen sanoitus olemassa. Seuraavaksi tehdään muutama retki Mellilään mökille, jossa äänitellään kappaleita uusiksi ja sovitetaan niitä lisää. Sitten Niklas tekee jälkikäsittelyä ja äänityksiä itsekseen, välillä kuunnellaan yhdessä ja neuvotellaan. Sitten kappale onkin jo valmis.

N: Edgarin laulu oli ainoa kappale, jonka sovitus oli aika pitkälle mietitty ennen ensimmäistä äänitysviikonloppua viime kesänä. Muista biiseistä oli vain Tonin raakilemaiset demot, mutta niidenkin sovitukset muovautuivat lähes nykyiseen muotoonsa tuon viikonlopun aikana. Suurinta osaa työstettiin myöhemmin lisää, mutta vaikkapa Hirmutöitä ja Aamu on viilto -kappaleet ovat levyllä miksausta ja lauluja lukuun ottamatta täsmälleen siinä muodossa kuin ne tuon viikonlopun jäljiltä jäivät. 

Seuraavaa levyä ollaan lähdetty tekemään vähän erilaisella otteella, eli työstämme nyt biisejä aika paljon pitemmälle ennen kuin rupeamme äänityspuuhiin - parista uudesta kappaleesta ollaan tehty demot käyttäen vain laulua ja akustista kitaraa (!). Tämän tyyppisessä äänimaisemiin pohjautuvassa musiikissa sävellys- ja äänitystyö kulkevat kuitenkin hyvin pitkälti käsi kädessä

Treenaatteko?

T: Kyllä sopivasti. Yleensä keikkojen alla. Uuden materiaalin teon tuoksinnassa treenaaminen jää yleensä vähemmälle.

N: Keikkamme muistuttavat pienimuotoista teatteriesitystä, eli kyllä se treeniä on vaatinut, varsinkin ennen ensimmäistä keikkaa. Tässä kohtaa hieman vähemmän, mutta on mukava lisätä esitykseen uusia yksityiskohtia ja hioa ilmaisua.

Mieli musta -kappaleeseen on tehty hieno musiikkivideo. kertokaa videon tekemisestä? Miten idea videoon syntyi ja miksi juuri kyseiseen biisiin?




T: Aluksi ideana oli tehdä ns. perinteisempi musiikkivideo, mutta sitten lähti ajatukset viemään hiukan erilaisimmille vesille. Videota varten kuvattiin hyvin sekalaista materiaalia tuntikaupalla, josta sitten suodattui tällainen tarina. Mieli musta kappale valikoitui videoon sillä perustein, että se on tunnelmaltaan vahva ja kertoo jotain meidän konseptistamme. Paljastaa jotain, mutta ei liikaa.

N: Videoita on tulossa vuoden mittaan lisääkin, ainakin Edgarin laulu ja Lihallisten ilojen karnevaali –kappaleisiin. Mieli musta –videosta poiketen niitä työstävät ulkopuoliset ohjaajat ja tekijät.

Keikkanne eivät ole ymmärtääkseni kaikkein perinteisimpiä. Kuvailkaa millainen on Kolmas ilmestys! livekokemuksena. 

T: Kuulemma hämmentävä, groteski ja pelottava. Se on ritualistinen sukellus siihen todellisuuteen, jossa painajaiset syntyvät.

N: Useammaltakin taholta olemme kuulleet ihmisten saaneen painajaisia keikastamme. Se on toki imartelevaa, mutta pelottavuus ei ole itse tarkoitus keikoillamme. Lähtökohta on aina musiikissa: pyrimme miettimään kappaleiden kautta niille kuvitusta live-tilanteeseen. Koska levyllä on varsin painostava tunnelma, välittyy se sitä kautta myös live-ilmaisuumme. Inspiraatiota ammennamme myös kontrasteista.

Miten keikkapaikka vaikuttaa esitykseenne? Teillä on 12. heinäkuuta keikka Bar Kukassa. Miten pikkuinen Bar Kuka eroaa keikkapaikkana vaikkapa isommasta Barker-teatterista?

T: Eipä tuo koko hirveästi meidän esitykseen vaikuta, toki teatteritila tuo enemmän mahdollisuuksia valaisuun ja visuaalisuuteen, mutta Bar Kuka on intiimimpi. Kukassa ollaan todella lähellä yleisöä.

N: Keikkapaikat eroavat toisistaan kenties tuntuvammin yleisönsä puolesta: Barker-teatterilla yleisö oli varsin vastaanottavaista, mutta siellä kontekstikin oli erilainen Kukaan verrattuna: Barkerin illan ohjelmisto koostui sirkus- ja teatteriesityksistä. Bar Kukassa on varmaankin totuttu kuulemaan ”perinteisempiä” musiikkiesityksiä. Odotamme jännityksellä millaisen vastaanoton siellä saamme.

Mahtuuko Bar Kukassa jonglööraamaan?

T: Kyllä Kaitsu mahtuu melkein missä tahansa.

Miten esiintymispaikkanne valikoituvat?

T: Minusta on mahtavaa, että esityksemme toimii niin baareissa kuin teatterilavallakin. Eipä näissä suuria valintoja tehdä.

N: Ulkofestarilla musiikkimme tuskin pääsisi oikeuksiinsa ainakaan päiväsaikaan. Muutoin uskon, että esiintymispaikalla ei sinänsä ole sen suurempaa merkitystä.

Kolmannen ilmestyksen maailmanlopun tunnelmat tuntuvat valoisimpana vuodenaikana kovin kaukaisilta. Kesän kunniaksi:  mitä musiikkia Kolmas ilmestys! kuuntelee kesäisellä päiväpiknikillä? Mitä löytyy bändin eväskorista. Otatteko nurtsilla arskaa, polskitteko rantavedessä, pläräättekö kirjaa, vai etsiydyttekö lepäämään syvempiin varjoihin?

T: Kesäisellä piknikillä soisi Bob Marleyn "Exodus" -albumi, joka vaihtuisi kolmen biisin jälkeen Scott Walkerin ekaan albumiin. Korista voisi löytyä viiniä, vanilla-colaa ja ruissipsejä. Ehkä pläräisimme jotain Jack the Ripper -kirjaa ja keskustelisimme siitä jonka jälkeen käväisisin uimassa. Uimisen ja eväiden syönnin jälkeen huomaisimme puussa jäniksenkolon, jonka viileän synkkään syleilyyn katoaisimme tutkimaan vaihtoehtoisia todellisuuksia.

N: Piknik-soundtrackiin lisäisin vielä The Curen jäätelönmakuisen Kiss Me Kiss Me Kiss Me –albumin.




Kolmas ilmestys keikalla huomenna 12.7.2013. Lopunajan karnevaalit Bar Kukassa. FB-eventti.


/P.

Yhtyeen kotisivut: http://www.kolmasilmestys.com/
Osta levy, hippi!: http://kolmasilmestys.bandcamp.com/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti