Murmuüre: s/t

FFS:n päälinjauksesta poiketen teemme tänään syrjähypyn Ranskaan erityislaatuisen levyn tiimoilta.

Ranskalaisen Murmuüren ensimmäinen pitkäsoitto on ambientia black metal ja post -mausteilla. Kuusi erilaista kappaletta sulautuvat mustaksi aalloksi, joka peittää kaiken alleen. Täydellinen alkavan marraskuun soundtrack, siis.

Levyllä kuultava materiaali pohjautuu vuonna 2006 äänitettyyn tunnin kitaraimprovisaatioon. Improvisaatiosta valikoidut palat päätyivät levyn pohjaksi ja sävellysten suunnannäyttäjiksi. Albumin työstäminen miksauksineen ja sovituksineen kesti kolme vuotta.

Livenä soitetut rummut ja ohjelmoidut sähkörummut istuvat yhteen siinä missä alun Carmina Burana - viite, 500 vuotta vanhan astrologisen kellon klangi ja hyönteisetkin. Kitararaitoja on pätkitty ja yhdistelty, synabasso murskaa kaiken alleen, vokaaleja tuskin erottaa eri kerrostumien joukosta. Vokaalit ovat äänitetty "katharsisessa transsissa", pyhässä paikassa keskellä metsää mini-disc nauhurilla. Pakanallisuus ja yhteys luontoon liittävät albumin löyhästi black metallin jatkumoon. Kokeelliset mustavalkoiset kauhuelokuvat ovat saaneet tässä soundtrackinsa.

The whole guitar improvisation of the record ... must carry some of these years of musical frustration, breaking free from it. The original idea was to make something suffocatingly organic, that would literally feel like having your mouth full of earth ; I think the desire emerged after I watched that movie, "Begotten". Then the thing evolved and I added more colors, more coldness and more structure. I played around a lot of ideas: the cycle of seasons, the cycle of life, the earliest archetypal gods, etc… and did all sorts of experimental sorcery inside and around the record. It's a mess, I don't want to stick too much definitions or restrictive concepts on it, you have to figure it out for yourself.

I've put so much in it that it will be hard to match, and there would be no point in doing something more just for the sake of it.  

Murmuüren esikoinen on äänitaidetta joka jakaa kuulijat selvästi kahtia.  Joko tähän jää kiinni, tai tämän skippaa liian intensiivisenä äänisaasteena. Intensiivinen levy todella on: ääriään myöten täyteen tuutattu, painostava. 

Taidetta vai pelkkää meteliä? Kuuntele itse.

Murmuüren kotisivu, facebook