On sunnuntaipäivä
ja kello lähentelee kuutta. Aurinko paistaa, ulkona on lämmin, minulla ei ole
krapulaa ja olen kävelemässä kohti Bar Kukaa. Kuudelta on luvassa
livemusiikkia, jota tarjoaa The Post. Astun baarin ovesta sisään ja kävelen
tiskille tilaamaan mustan kahvin. Olen aiemmin suhtautunut varauksella
ajatukseen sunnuntaikeikoista, mutta ainakin näin varhaiseen kellonaikaan
hyvässä seurassa kuumaa kahvia hörppien tämä livesunnuntaikonsepti tuntuu
toimivan oikeinkin hyvin. Henkilökohtaista fiilistäni tukee se, että Bar
Kukassa on ihan kohtuullisesti yleisöä sunnuntaipäivästä ja bändin
nimettömyydestä huolimatta.
The Post
soittaa pehmeän täyteläistä, soundiltaan melko tyypillisen 2010-lukulaista
indiepoppia, jossa Mewmäinen melodiankuljetus kohtaa lämpimänpörröiset
fenderkitarat ja niin ikään lämpimänpörröiset syntikkasoundit. Laulaja-kosketinsoittaja Oiva
Ristimäen persoonallinen lauluääni on kirkas ja miellyttävän puhdas. Ääni on hyvällä
tavalla klassinen. Se ei ole perinteisen pop.
The Post perustettiin puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa. Soittajien
musiikkikoulutustaustan kuulee: yhteensoitossa ei ollut moitteen sijaa, minkä
lisäksi biisit tuntuivat harkiten sovitetuilta. Erityisesti bändi osasi
hyödyntää kahta kitaristiaan esimerkillisesti. Vaikka kumpikin kitara soitti
pääsääntöisesti eri juttuja kuin toinen, eivät ne missään kohtaa hyppineet
toistensa varpaille.
Bändin
lavaolemus oli melko ilmeetön. Ei se ollut suoranaisesti anteeksipyytelevä, mutta hieman ujo ja
kainosteleva vaikutelma yhtyeen esiintymisestä jäi. Pieni keikkapaikka toki
rajoittaa mökän ja heilumisen määrää, mutta silti kaipasin The Postin
esiintymiseen lisää energiaa ja vauhtia. Lyökää niitä soittimia kun se biisiin istuu! Heilukaa ja
hymyilkää silloin kun siihen on aihetta! Vakuuttakaa yleisönne siitä, että teillä on lavalla kivaa.
Bändin
biisirosterista löytyy pari täsmähittiä, joiden tahtiin kelpaisi indiekansan
tanssahdella, kunhan bändi saisi itsensä ja sitä kautta yleisönsä kunnolla
innostumaan. Se että bändi soittaa poppia ei tarkoita, etteikö lavalla voisi saada
kunnon säpinää aikaiseksi. Tästä esimerkkinä vaikkapa Rubik, jonka laulaja
Artturi Taira vauhkoaa lavalla kuin viimeistä päivää, vaikka bändi soundeiltaan
edustaakin köykäisempää laitaa. Alta löytyvä video näyttää aika hyvin mitä ajan takaa.
Vaikka
esiintymisessä onkin vielä varaa kehittyä, ovat perusasiat eli biisit kunnossa.
The Postin parhaimmat biisit ovat oikein tarttuvia ja toivat hymyn huulille. On
mukavaa kuulla bändiä, jolla on korvaa hyville laulumelodioille. Persoonallisen
laulajan ja hyvän yhteissoiton voimin The Postin on mahdollista saada aikaan
kauniita asioita, joten järkätkääpä itsenne bändin seuraavalle keikalle, eikös
juu?
The Post on:
Lassi Övermark - kitara
Walter Metsärinne - kitara
Oiva Ristimäki - laulu, urut ja syntikat
Aleksi Öyry - basso
Lauri Pekkarinen - rummut
The Post on:
Lassi Övermark - kitara
Walter Metsärinne - kitara
Oiva Ristimäki - laulu, urut ja syntikat
Aleksi Öyry - basso
Lauri Pekkarinen - rummut
/Pyry
