lauantai 19. lokakuuta 2013

Live: The Escapist, 1981, Dead Moose, United And Strong

Kaksi keikkatapahtumaa, yksi perjantai-ilta ja vaikea valinta. Aavikko, suitsutettu Hopeajärvi sekä Oranssi Pazuzu vs. ennalta tuntemattomien punkbändien iltama. Jalat johdattivat lopulta kirpeän ja pimeän syysyön läpi hiljaiselle sisäpihalle, joka ei antanut mitään merkkejä siitä että siellä olisi yhtään mitään, saati sitten livemusiikkia. "Private" -kartonkikyltillä varustetun oven takaa löytyvä pyöräkellari oli muuttunut keikkapaikaksi, pyörän renkaat katossa ja led-valot ikkunoissa. Mieleen muistui edesmennyt TVO sekä suosikkikeikkapaikkani, squat La Miroiterie jonka kellarimaisissa tiloissa hurmiolliset punktanssit lähtivät täysin käsistä. 

Illan avasi The Escapist Jyväskylästä. Yhtyeen soundi kuulosti oppikirjamaisen pätevältä punktahkoamiselta, joskin sävellykset olivat polveilevia ja mielenkiintoisempia mitä monella muulla. Kappaleiden c-osiot olivat huomionarvoisen mehukkaita, rumpali ja basisti osoittautuivat tyylitajuiseksi rytmikaksikoksi. Parhaimmillaan The Escapist olikin instrumentaaliosioissa, sillä laulajan ääni kuulosti välillä punkmuottiin pakotetulta: ääni uupui huutamisesta keikan puolivälissä.



Seuraavaksi vuorossa oli 1981. Livenä 1981 kuulosti popikkaalta jenkkipunkilta, siinä missä In the Dead of the Night - seiskalla bändi kuuluu ammentavan enemmän brittiläisestä perinnöstä. Jos (punk)yhtyeessä on enemmän kuin kolme jäsentä, muutun epäluuloiseksi. Mihin niitä muita jäseniä tarvitaan? Odotan yli kolmen jäsenen yhtyeiltä jotain todella erikoista ja mieleenpainuvaa. Kaksi laulajaa oli näppärän kuuloinen ratkaisu, ja popmelodiat svengasivat. Lavaesiintyminen itsessään oli eleetöntä shoegazingia.




Illan kolmas yhtye, myöskin jyväskyläläinen Dead Moose oli lähempänä klassista kolmisointupunkkia mitä kaksi aiempaa. Suoraviivaiset mättöbiisit olivat sellaisia joita kellarissa voisi luulla kuulevansakin. Meininki oli hengästynyt ja hyvä, mutta silti muistan keskittyneeni ihailemaan kitaristin komeaa Orangen styrkkaria. 



 

Keskiyön jälkeen iltamat päätti saksalainen United And Strong, jolle Turku oli pohjoisen kiertueen viimeinen keikkapaikka. Hardcorepunkia soittava UAS herätti mielleyhtymiä nu-metallista hiphopiin. Soittajien muuvit olivat sellaisia kuin kunnon hc-bändiltä saattaa odottaakin. Kantaaottavat sanoitukset, jumalaton äänivalli, intensiivinen lavapreesens ja pyöräkellari kohtasivat tavalla joka jätti jälkeensä tyhjän olon ja katharsiksen: musiikki murskasi kaikki aggressiot ja todella puhdisti kuulijansa. 



Kaikinpuolin Aurinkotehtaan keikkailta oli todella positiivinen yllätys. Keikkapaikkana tila on ainutlaatuinen ja toimiva, yömyöhään avoinna ollut kirppari oli hauska soundcheckien välinen luuhauspaikka. Seitan-toasteja unohdin maistaa, damn. 


Käykääpä tsekkaamassa tämä paikka.
Seuraavia tapahtumia A-tehtaalla mm.:
6.12 Famine Year, Ravage Ritual, Büfo, Väistä!
7.12 The Kolmas, Verde, Vanhala, Grainless

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti