Turkulaisyhtye While I’m Aliven debyyttialbumi Ükte yllätti minut ilmestyessään täysin. Yläasteella alkunsa saanut, aina lukiovuosieni läpi minua seurannut hevidiggailuni oli laimentunut ajan saatossa siinä määrin, että olin muuttunut lopulta pahemman luokan hevikyynikoksi ja pehmeiden arvojen mieheksi. En olisi ikinä arvannut, että tuntematon turkulainen pikkubändi kykenisi julkaisemaan metallialbumin, joka olisi vertailukelpoinen jopa suuren meren takaisten virkaveljiensä kanssa, sekä palauttaisi uskoni raskaan ilmaisun voimaan. Vieläpä ilmaislatauksena!
While I’m Alive sekoittaa Üktella HC:tä ja metallia matematiikan ja progressiivisen kappaleenkehittelyn kanssa. Musiikissa on teknisyyttä, tolsketta ja tohinaa kuin lähimmillä verrokeillaan Dillinger Escape Planilla tai Mastodonilla konsanaan mutta juuri kun tuntuu, että kuulijaraukan pää menee lopullisesti pyörälle, puhaltaa bändi pelin poikki.
Tästä päästään While I’m Aliven suurimpaan ansioon, joka on herkkyys. Vaikka yhtyeen musiikki on ehdottomasti äärimmäistä ja kuulijalta paljon vaativaa, While I’m Alive käyttää jyräyksen ja suvantokohtien vuorottelua kenties taitavammin kuin yksikään tielleni sattunut metallibändi.
Yhtyeen höllätessä soittoaan eron soittotatsissa todella kuulee. Plektra hädin tuskin hipaisee kitaran kieliä ja rumpalin höyhenenkevyt ote saa virvelirummun kuulostamaan kokonaan eri soittimelta. Välillä joku soittimista saatetaan jättää hetkeksi aivan yksin. 2000-luvun metallipiirien omissa "loudness wareissa" törmää enää harvoin näin musikaaliseen soittoon ja hienoviritteiseen sovitustyöhön. Vokalistin laulusoundissa on miellyttävää karheutta. Se on lähempänä huutamista, kuin kurkusta kurnutettua mukarankkaa örinää. Albumin soundi on raaka, mutta samaan aikaan levy tuntuu tarkkaan mietityltä, huolella ja rakkaudella tuotetulta kokonaisuudelta.
Levyllä on vain viisi raitaa, mutta ne luovat albumista tyylipuhtaan ja eheän 40-minuuttisen kokonaisuuden, jossa jokaisella biisillä on oma koukkunsa ja paikkansa.
Aloitusraita A Solitary Deathbed Conversationilla näytetään, mistä bändissä on kysymys. Nilkuttava komppi kampeaa levyn liikkeelle ja vajaan minuutin päästä ollaan jo keskellä maanista myllytystä, kunnes jo kolmannen minuutin kohdalla bändi painaa ensimmäisen kerran jarrua. Levotonta unta muistuttavan suvannon hypnoottinen ”Shine shine, dollar sign”-mantra on kappaleen intensiivinen huippukohta.
Ykkösraidan päättää vaaniva piano-outro, joka johdattaa levyn todelliseen iskusävelmään, Neon Jihadiin. Kappaleen banjolla soitettu aloitusriffi tuo mieleen vahvasti Mastodonin, joka on selkeästi yksi bändin vaikutteista. While I’m Aliven mutaisilla särövalleilla ja polveilevilla kappaleilla on paljon yhteistä bändin Amerikanserkun estetiikan kanssa. Neon Jihad on kadonnut klassikko, joka saa etsimään kuumeisesti lähintä moshpittiä! Lisäksi neljän minuutin mitassaan Neon Jihad täyttäisi kaikkien hyvän päälle ymmärtävien radiokanavien laatuvaatimukset, mikäli edellämainitun kaltaisia radiokanavia ylipäätään olisi.
Itse asiassa Zoom FM:llä olen joskus tainnut kuulla kyseisen biisin. Propsit Zoomille, mikäli muistikuvani on oikea.
Seuraavana vuorossa on hitaana ja jylhänä vyöryvä, slidekitaroinnilla maustettu Celebrated Fall, joka osoittaa että ilmavuus ei ole vain hiljaisten kappaleiden yksinoikeus. Kappale loppuu yksinäisen jouhikon ääniin ja säkkipilliin(?), joka jatkaa neljännen raidan Mantran läpi, tarjoten albumille tervetulleen hengähdystauon vyörytyksestä.
Lopulta rauhan keskeltä nousee Ükten kiistämätön, elämää suurempi mestariteos Sparkwood and 21. Kappale korottaa panoksia kerta toisensa perään.
Suhteellisen kevyt alku. Sitten isketään säröt päälle. Mitä tapahtuu? Tempo kiihtyy! Mitä?! Soitto hiljenee. Vain basso jää jauhamaan, mutta tempo ei hellitä. Kitarat tulevat mukaan ja virvelirumpustrolli kasvattaa intensiteettiä. Ei jumalauta!
Koko bändi räjähtää sätkivän riffin saattelemana käyntiin. Toinen kitara yrittää taustalla luritella pakoon riffiä, muttei pääse. Tässä kohtaa karvat nousevat pystyyn: Rummut vaihtavat isoimman vaihteensa silmään. Basso ja kitara hakkaavat hypnoottista rytmiä yhdessä rumpalin kanssa kakkoskitaristin soittaessa kuviota, joka tuntuu seuraavan aivan eri tahtilajia kuin muu bändi.
Lopulta kaaos vajoaa valkoiseen kohinaan. Ahdistuksen tunteen jättämän tyhjän tilan täyttää rauhoittavat syntetisaattorimaalailut, rantaan iskevien aaltojen kohina ja merilintujen huudot. Ja kappaletta on vielä yli neljä minuuttia jäljellä. Eteerinen loppu luo vahvoja assosiaatioita säveltäjä Angelo Badalamentin Twin Peaks TV-sarjan soundtrackiin, mikä kappaleen nimen Twin Peaks-viittauksen huomioon ottaen onkin oikein sopivaa.
Aivan kappaleen viimeisillä sekunneilla bändi nousee kohinan keskeltä vielä kerran. Nostattavan voitonriemuisan loppuriffin jälkeen jää vain hiljaisuus ja kuulijan mielen täyttää puhdistunut olo. Ükte tekee sen, minkä kaikki parhaat albumikokonaisuudet tekevät: se vie kuulijan matkalle arkitodellisuuden ulottumattomiin.
While I’m Alive on mysteeri. Se tuntuu väistelevän valokeilaa ja vieläpä täysin tietoisesti. Kiinni jäädessäänkin se yrittää viimeiseen asti rimpuilla itsensä pakoon pimeän suojiin. Yhtyeellä ei ole toiminnassa olevia internet-sivuja, facebook-sivuilla info on jätetty bändin jätkien etunimien ja kotikaupungin mainitsemiseen, sähköpostiosoitteen löytäminen on miltei mahdotonta, bändi keikkailee todella, todella harvoin ja sen hakukoneoptimoijan painajaista muistuttavan nimen YouTube-haku tarjoaa jotakuinkin pelkkiä Bon Jovin livetaltiointeja.
Tämän katseilta piiloutumisen voisi tulkita silkkana vittuiluna kuulijoita ja Facebook-aikakauden ylilyövää interaktiivisuutta kohtaan, mutta lopulta kyse taitaa olla kuitenkin vain siitä, että While I’m Alive on yhtye, joka ei vain välitä mistään muusta kuin musiikistaan. Bändi on mysteeri ja juuri siksi niin kiehtova. Bändin menestymishalun puutteessa ainoaksi ongelmaksi muodostuu se, että Ükten kaltainen mestariteos uhkaa jäädä vaille sen ansaitsemaa kuulijakuntaa.
Levy on kuitenkin edelleen ladattavissa bändin bandcamp-sivuilta täysin ilmaiseksi ja kuulostaa edelleen yhtä hyvältä kuin julkaisupäivänään, joten ole kiltti ja tee itsellesi palvelus ja käy poimimassa tämä timantti iTunes-kirjastoosi.
/ Pyry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti